korkeintaan viihdearvoa 2

Ei pääs mhkn, eikä löyr siält mtn – siinä Paimio-viikonloppua hienosti kuvaava virke.

V-S RP, 1 pv.

Eka päivä tultiin vielä läpi. Melkeimpä joka lipulla tuli pikkukoukkendaalia, joka toisella vähän isompaa. Eikä se vauhtikaan huimannut, tai vaikea sanoa kun noi väliajat on joka rastilla melkeimpä soirossa. Että oikeastaan ainoa positiivinen asia oli finiltä hankittujen pikkuvaivojen poissaolo. Suunnistuksessa oli kevyttä yliyrittämistä. Tavoitteenahan oli selkeiden paikkojen ylittäminen vauhdilla, mutta ainakin toistaiseksi ensin mentiin ja sitten vasta mietittiin että minne.

V-S RP, 2. pv

Toka päivä ei sitten sekään valoa tarjonnut. Alku mentiin kuin elokuvissa, mutta neljännellä ja ensimmäisellä pitkällä välillä alkoivat taas tutut ongelmat: kompassi jäi, suunnitelma puuttui ja vauhti oli tietysti tapissa. Tai oli siellä suunnitelmaakin joo, mutta toteutus oli vähän suurpiirteisempää, mitä oikeastaan olisi vaadittu. Viitoselle sitten legendaarisesti ulos kartalta. Syyt pitkälti samoja kuin edellä. Tähän päälle sitten sai kuutosella kuulla kaksikon Väre-Lindeqvist vittuilua ja kasilla sitten käpy jumittui. Vauhti oli kuitenkin paikoin hyvääkin: kahdeksasta juostusta välistä kolmelle pohjat. Olisi tietysti pitänyt juosta loppuun, että olisi nähnyt miten tuollainen rykiminen verottaa pitemmän matkan jaksamista – jos tuon neljä minuuttia Fränkiin olisi saanut pidettyä, olisi sillä kääritty vklpn kolmossija.

VSRP:n jälkeen on sitten istuttu taas sorvin ääressä ja ajattelin jo varovaisesti tännekin alkaa kirjoittaa aiheesta fyysinen harjoittelu, mutta sitten anto lenssun ja homma tyssi siihen. Onneksi ehti voittaa Kustavin maantiekisasta edes lohta, jos niillä omegahapoilla sitten tultais.

Seuraavaksi jatkuu sitten kesänovellisarja, kai se täl viikolla tulee.