korkeintaan viihdearvoa 2

Koululiikuntaliiton mestaruuskisat on tältä vuodelta mapitettu ja protestiaika on päättynyt. Avautumisaika on kuitenkin vasta alkanut ja osittain syystäkin. Nimittäin toimitin kisoihin A, B, C ja D-sarjoihin radat. Tuo A-sarjan rata, jota kaikkein nuorimmat suoran radan suunnistajat pistettiin juoksemaan, sisälsi tarkkaavaisuutta vaativaa kartanlukua ihan loppumetreille saakka ja sehän tarkoitti sitä että hylkäystäesitystä puski heti ensimmäisenä avausosuudelta maaliin ehtineestä kaverista alkaen. Viimeiseen mäkeen oli sijoitettu vielä kolme rastia: lähestymisrasti, miina ja viimeinen rasti. Näistä kaksi viimeistä sijaitsivat varsin lähekkäin (69m), joten kaikki hylkäykset johtuivat tämän miinarastin väliinjättämisestä. Statistiikkaa sen verran, että A-sarjassa tuohon miinaan liukastui 14 kaveria ja D-sarjassa, joka ajoi samaa rataa, 6 suunnistajanalkua. A-sarjan osalta tuloksen sai 40 joukkuetta, eli tuollaiset 25 % saatiin pikkunäppärällä ratasuunnittelulla karsittua. D-sarjassa vastaava luku oli vähäsen pienempi.

Valitettavasti mulla ei ole antaa selitystä sille, miksi tuohon A-sarjan radalle tuo pahuksen miina piti laittaa. Äkkiä on vaikea surkeampaa näkyä suunnistuskisasta löytää, kuin alahuuli väpättäen sateen kastelemasta kartasta, hylkäyspäätökseen johtaneen ja käymättä jääneen, rastin sijaintia katselevaa 12-sarjalaista. Mielelläni muuttaisin asioita, jos voisin. Luultavasti olisin myös tehnyt erilaiset radat, mikäli olisin muistanut miten riipaiseva näky vetiset silmät, muutenkin kuraisessa naamassa, kisan jälkeen ovat. Ratoja ei kuitenkaan suunniteltu siltä kannalta, että kaikilla olisi maksimaalisen kivaa – tosin yhden rastin kohdalla olisi voinut tehdä kompromissinkin.

Tekemätöntä ei saa kuitenkaan tekemättömäksi, joten voin ainoastaan pahoitella kokemattomuuteni ja näköalattomuuteni aiheuttamaa mielipahaa. Niille 138:lle A-sarjan ja 117:lle D-sarjan radan selvittäneille, sekä 80:lle E-sarjan tukireittiosuuden läpäisseille juoksijoille varovaiset aploodit loppuun asti jaksamisesta.

Sen sijaan olin turhaan huolissani C-sarjan ankkuriosuudelle väkisin haluamani loppulenkin selkeydestä. Tätä varten tehtiin muutamia muutoksia, niin karttaan, rastiympyröiden kokoon, kuin ihan kisaohjeisiinkin, sillä lopputuloksella, että kaksi suoritusta jouduttiin loppulenkin sähläämisestä hylkäämään. Pelin hengen sisäisti parhaiten Hankasalmen Toni Saari, joka teki temput kuten voittavan ankkurin kuuluukin ja luki loppulenkin muistiin jo aikaisemmin. Kun ruuti oli muutenkin kuivaa jäivät Märskyn joukkueet kisailemaan himmeämmistä lätkistä. Hankasalmen voitto lämmitti tietysti yksistäänkin, mutta tapa millä se tuli sai kyllä hetkeksi unohtamaan tämän kisan eteen tehdyt tunnit.

Ei pääs mhkn, eikä löyr siält mtn – siinä Paimio-viikonloppua hienosti kuvaava virke.

V-S RP, 1 pv.

Eka päivä tultiin vielä läpi. Melkeimpä joka lipulla tuli pikkukoukkendaalia, joka toisella vähän isompaa. Eikä se vauhtikaan huimannut, tai vaikea sanoa kun noi väliajat on joka rastilla melkeimpä soirossa. Että oikeastaan ainoa positiivinen asia oli finiltä hankittujen pikkuvaivojen poissaolo. Suunnistuksessa oli kevyttä yliyrittämistä. Tavoitteenahan oli selkeiden paikkojen ylittäminen vauhdilla, mutta ainakin toistaiseksi ensin mentiin ja sitten vasta mietittiin että minne.

V-S RP, 2. pv

Toka päivä ei sitten sekään valoa tarjonnut. Alku mentiin kuin elokuvissa, mutta neljännellä ja ensimmäisellä pitkällä välillä alkoivat taas tutut ongelmat: kompassi jäi, suunnitelma puuttui ja vauhti oli tietysti tapissa. Tai oli siellä suunnitelmaakin joo, mutta toteutus oli vähän suurpiirteisempää, mitä oikeastaan olisi vaadittu. Viitoselle sitten legendaarisesti ulos kartalta. Syyt pitkälti samoja kuin edellä. Tähän päälle sitten sai kuutosella kuulla kaksikon Väre-Lindeqvist vittuilua ja kasilla sitten käpy jumittui. Vauhti oli kuitenkin paikoin hyvääkin: kahdeksasta juostusta välistä kolmelle pohjat. Olisi tietysti pitänyt juosta loppuun, että olisi nähnyt miten tuollainen rykiminen verottaa pitemmän matkan jaksamista – jos tuon neljä minuuttia Fränkiin olisi saanut pidettyä, olisi sillä kääritty vklpn kolmossija.

VSRP:n jälkeen on sitten istuttu taas sorvin ääressä ja ajattelin jo varovaisesti tännekin alkaa kirjoittaa aiheesta fyysinen harjoittelu, mutta sitten anto lenssun ja homma tyssi siihen. Onneksi ehti voittaa Kustavin maantiekisasta edes lohta, jos niillä omegahapoilla sitten tultais.

Seuraavaksi jatkuu sitten kesänovellisarja, kai se täl viikolla tulee.