Vatussit varvastossuilla – Finn Fem Fel
Pitkiä aikoja ollut, mutta täälläkin kappas taas ollaankaan.
Heinäkuun urheilullinen kohokohta Fin5, tai kuten länsnaapuris sanotaan Finn Fem Fel, suunnistusviikko keräsi kansaa yli rajojen ja aitojen. Korviin kantautui toki myös poisjääntejä, joista eräs sai a-sarjan antisankarimme yrittämään jotain hyvin uhkarohkeaa ja ennenkuulumatonta: hän soitti ruikutuspuhelun e-sarjaan pääsemiseksi. Graniittinen TA ei ollut kuitenkaan pehmitettävissä ja niin kyntö rahvaassa sai alkaa.
1. pv. - 5,9 km
1. pv: [tulokset] Kun rankisijalla 100+ ei sitten yllättäen ne e-sarjan portit auenneetkaan ja tästä muodostunut pala, jota alistumiseksi kutsuttakoon, oli nähty ja nielty alettiin keskittyä syksyn SM-kisoihin, nähtiin jotain jota ei enää näin pitkään virkkeeseen voi kirjoittaa, koska sitä tuskin kykenee ymmärtämään, alkuperäisen ajatuksenjuoksun poikettua jonnekin sivujuonteille jo toisen lauseen aikana. Haluan kuitenkin kiinnittää huomionne rastiin 18, jota edeltävällä rastilla 17 tein omasta kellostani havainnon, joka kertoi minun olevan reilusti toista minuuttia Janne Salmen ajan alittavassa vauhdissa. Tätä sopii pitää varsin pienemmissäkin piireissä merkkipaaluna – harmi ettei sitä rastin 18 etsinnässä kulutetun ylimääräisen noin puolentoista minuutin takia päästy kokemaan. Rasti 18 mainittakoon kuitenkin tässäkin yhteydessä vain jäävuoren huippuna.
2. pv. - 7,8 km
2. pv: [tulokset] Kun ensimmäisen päivän ammentamaa nöyryyttä oli nähty ja nieleskelty ilta ja uusi sateinen aamu, oli vuorossa seuraava osakilpailu. Se oli jännästi melkein tasan tarkalleen sen mittainen, jonka mittaisia kisoja liiton Pelit ja Leikit -ohjesäännössä erikseen kielletään tekemästä. Sama linja jatkui tosin läpi koko viikon – matkat eivät olleet lyhyitä, eivät pitkiä. Säästän kuitenkin avautumisen vielä vähäsen myöhempään, sillä Hauhon radat olivat kuitenkin muilta osiltaan sitä parasta priimaa, mitä suunnistusviikolla oli tarjota rahvaalle. Itse kisa luisteltiin samalla kaavalla kuin avausosakilpailukin: virheillä, joita ilman olisikin oltu rehvakkaassa kokonaiskilpailun johdossa – alustavien laskujen mukaan jopa parin minuutin kaula oli teoreettisesti vain kulkupoliittisesti mahdollinen. Mutta kuten tiedetään: käytännössä mikään ei toimi teoriassa. Isoin koukkendaali osuu rastille kuusi, josta leivotaan sekä RV-, että RR-osastoilla yhteensä vajaan kakkosen pulla.
3. pv. - 8,5 km
3. pv: [tulokset] Kun välipäivän grillaamisesta jääneet suklaabanaanit oli nähty ja nielty, voittiin hyvin pilvisin mielin syöksyä Asemiin (melko killeri, btw). Kisa meneekin ihan mukavasti, ja isompaa missiä joudutaan odottamaan peräti rastille 12 asti – tulee siellä tosin kakkosellakin vähäsen sorvattua, mutta niiiin moni sanoi siellä koukkineensa, että vähän palaneen käryä on ilmassa kartan tarkkuuden suhteen, sanoisin. No kuitenkin, loppuviikon kannalta merkittävämpää on jossain loppupuolen väleillä hieman muljaileva oikea nilkka, jota tuen ottamalla vasemmalla jalalla alas – ja tietysti jonkun terävän päälle siten, että jalkapohja on edelleen tätä kirjoittaessa kipiiä. Että jos juoksen nättiä päkiäjuoksua, se johtuu vaan siitä, ettei voi koko jalkapohjalla sulloa eteenpäin. No sitten tuohon nilkan kevyeen pyörimiseen kun meni ja yhdisti vielä varvastossuilun niin alettiinkin puhua ihan ongelmista, jotka konkretisoituivat kahdessa viimeisessä osakilpailussa. Saa-a-an kesä ja vatusseilut.
4. pv - 5,4 km
4. pv: [tulokset] Kun Amatimiehen keittämät aamupuurot oli nähty, tasajaettu ja nielty lähdettiin luottavaisina kaivamaan Asemiin poteroa viikon kakkossijan ylläpitämiseksi ja varmistamiseksi. Neljäs osakilpailu taisi ratamestarilta lirvahtaa puolihuolimattomassa vahingossa ihan lähes täsmälleen rahvaan keskimatkaksi, joka tietysti olikin hyvä oikean jalan etusäären tilanteen kannalta. Juoksu oli paikoitellen tuskaa, josta seurasi se että se oli hidasta. Suunnistuksellisesti koettiin viikon parasta antia, virheet jäivät hyvin vähälle painolle kokonaisajasta. Se onko juoksuvauhdin hidastumisella ja suunnistuksen toimivuudella jokin yhteys jää valitettavasti tämän tekstin aihealueen ulkopuolelle. Kakkossija säilyi vielä niukkaakin niukemmin ja illalla otettiin milloin kylmää, milloin kuumaa, milloin golfpalloa todella tuskaisen kipeään etusäärilihaksistoon.
5. pv - 9,0 km
5. pv: [tulokset] Hartaudella odotettu viimeinen virsi soitettiin lopulta ja jalan kannalta oli saamarin typerää edes lähteä koko ladulle, eli kotiin jäämistä ei edes mietitty. Turpaan tuli joka sektorilla tasaisen tappavasti. Jalka särki aivan infernaalisen megagalaksaalisesti ja sorvi pyöri muutenkin ilman riittävää viilennysnesteytystä. Oikeasti en tiedä millä huumorilla vedin tasan saman välin kuin edellisessäkin osakilpailussa. Ilmeisesti sillä samalla, josta näitäkin juttuja ammennetaan. Fiilis on melko tarkalleen sama kuin niin monen Småkken jälkeen: ei koskaan enää.
Sääri tuli kuntoon Finin jälkeisellä pyörälomalla ja pääkin vähän kai parani. Yritän nyt jotain ihan ihmeellistä suunnistuksen juhapeltolamaistamista, joka vähän tökkii välillä. Isoin kitkan lisääjä taitaa kuitenkin olla puutteellinen fysiikka. Palataan jännästi V-S Rastipäivillä tässä ihan pian. Puss & Kräm.
