korkeintaan viihdearvoa 2

Tänään kahvattiin taas Sipoon kodinturvajoukkojen miehitysvyöhykkeellä Itä-Uudellamaalla. Turpaan tuli, että heilui – komission virallinen selitys ei tällä kertaa liity edellisen päivän maantienylkkyyn, vaan sen puutteeseen sairastelun takia. Viksumpi kaveri olisi taas jättänyt sen reilu 400 km ajamatta yhden kisan takia, mutta, no tämä sivulause on kirjoitettu jo niin monta kertaa.. ..ei sillä kisahan maastollisesti oli aika parasta priimaa taas, joskaan ei niin parasta kuin mitä esim. SM-leirillä reilu kuukausi sitten. Ratahan kai oli periaatteessa aika helppo, joskin muutamat rastipisteet oli vähän sysmäisiä. Tästä päästäänkin oikeastaan ainoaan hiertymäkohtaan, joka on se perinteinen rastimääritteiden puute. Se kun nyt aikuisten oikeesti ei ole niin iso työ järjestäjälle, verus se pieni ilo kilpailijalle jonka saa kun ei tarvi käännellä karttaa – vaikka taitoahan sekin vaatii.

Yleistekemisestä sen verran, että jyvä on osoittanut jo hyvän aikaa olevansa matkalla koloon – ja se kehitys kyllä jatkui tänäänkin. Ote vaan on sellainen peruspehmeä, mikä nyt tietysti voi selittyä sairastelullakin – tai sitten vaan jollain joka liittyy johonkin pullamössöön. Aika perus sekin. Rautaisempi tatsi saisi sitten esiintyä vaikka seuraavassa startissa eligäs SM-kisoissa, mikäli performoi tällä kaudella ylipäätään. Mutta koska kaikenmaailman töhöt (kuten juuri sinä) veti tänään ohi oikealta ja vasemmalta on pakko vielä nostaa esille oma alkupään lähtöpaikka ja urien vaikutus.

Kisaan ajattelin lähteä sellaiselle reippaalla iskulla, mutta oikeastaan jo ykköselle mennessä tienylityksen jälkeen tuntuu vähän vaisulta. Ei huonolta, mutta vaisulta. En sitten tiedä, että mietinkö sitä liikaa kun kakkosen reitinvalinnasta tulee vähäsen väärästä kohdasta pyöreä, virhe siinä varmaan jotain puolen minuutin luokkaa. Myös ajo kolmoselle on vähän turhan kalteva ja neloselle tulee lähtösuunta/havaintovirhe. Yritän tavoittaa välin keskellä olevaa avokallioaluetta, mutta tulee korkeintaan sivuosuma. Vajaan minuutin luokkaa nämä kaksi yhteensä. Pientä hieroskelua tulee keskusrastille palatessa, kasille ja ysille – yhteensä puolisen minuuttia. Rastille 11 tulee pientä ihmettelyä rastiympyrässä: en ole ihan varma oonko noussut oikean kulmajyrkänteen vierestä ylös, en tiedä mikä rastipiste on ja kolmanneksi lipun näkemiseksi pitää juosta ehkä 3m:n päästä ohi jonnekin 10m päähän. Noin puolen minuutin virhe. 13. rastille tulee kanssa ihmeellistä ajanhukkaa, en mene ihan suunnitelman mukaan, mikä näkyy epävarmuutena ja ylimääräisenä varmisteluna. Rastista menen taas ohi korkeintaan sen 10m, enkä ole ollenkaan varma että oon oikeessa mäessä. Eroa tulee nopeimmille lähes puolitoista minuuttia, joten ajanmenetys on luokassa 45 sekuntia.

Rastilta 13 maaliin väliajat näyttää aika hyviltä, vaikka omasta mielestä vaikka nyt viidennelletoista rastille menen melkein kävellen. Toisaalta kun on passaillut koko matkan niin, ehkä muut on sitten jo hyytymään päin? Harmi, että peli on jo hävitty. Aivan äärimmäisen mielenkiintoisena (kyllä tämä blogimerkintä paranee vielä) kuriositeettina mainittakoon nopein väliaika kolmanneksi viimeiselle rastille käyttäen Tammis-valintaa, eli tiekiertoa. Että jos jossain on olleet tähdet passissa niin tässä, niin absurdi ja ennenkuulumaton linjaus meikäläisen väliaikahistoriikissa.

Ssiiimmottos.

Kesä on ollut kuiva, joten marjatkin on jääneet nahkeiksi. Mehustimessa on tästä syystä oltava kohtuullisen hyvät höyryt, että saa ylipäätään mitään irti. Suunnistussektorilla aivan viime hetkiin asti on ämpäriin tippunut lähinnä käpyjä, joista irtoaa pääasiassa katkeraa, pihkavivahteista, tahnaa. Sitä litkineen marjastajan mieli on ollut pimeämpi kuin yömiehen blogi. Tämänpäiväisestä puolittaisesta osaonnistumisesta, joudutaan puristamaan vähän enemmän – jotta syksyyn olisi ottaa mukaan edes jotain eväitä. Toivottavasti ens kaudella tulee sitten mehukkaampi sato ja vaikka jotain säästyis ihan pakkaseenkin asti..

Elisiis, AM-pitkä, Marttila, Varsinais-Suomi. Sama maasto viime vuoden Rastijahdista, eli suhteellisen priimaa ja ehjää metsää. Alla oli taas nylkkykisa perjantai-illalta kun Myniksessä vetäistiin reilu 8 reiluun puoleen tuntiin. Toisin kuin viime viikolla Hiisirasteilla, en nyt jaksanut mussuttaa kulusta, se ei ollu viikossa elpynyt – eikä tietty reenin puolesta ollut pitänytkään. Keskityin nyt vähän eri tavalla, kuin viimeksi. Luin parit jutut psyykkeestä (kyllä sen Suunnistaja-lehden koko maailmaa syleilleen artikkelin) ja sitten legendaarisen Suunnistustaito-kirjan luvun Suorituksen hallinta. Lisäksi selailin karttoja viime vuoden 10milasta ja tämän vuoden FinnSpringistä ja Ankkurirasteilta. Pitkästä aikaa tuntui, että tiedän edes suunnilleen mitä pitäisi tehdä. Kokonaisuutena vedinkin ihan hyvin, jos tuli koukkua, epävarmuutta tai muuta hässäkkää niin nollasin tilanteen ja pysyin näin kisan päällä oikeestaan koko ajan. Kärkeen tuli tietty se seittemän minaa, mutta hyvältä näyttää kun kattoo tarpeeks helvetin kaukaa.

Ykköselle tuli kisan pahin koukku, varmaan vajaa minuutti kaikenkaikkiaan. Siinä kone ei kyllä vielä erityisesti käynyt, vähän ennakoin huonosti ja lähdin liian aikaisin pois polulta. Pitkillä väleillä viimistä lukuunottamatta tuli kanssa padagkiin, kakkosen reitinvalintaa voi spekuloida, neloselle sitten puhtaammin tossulla. Seiskalle unohdin miettiä rastinoton, tai sitten en vaan keksinyt mitään ja koukin vajaan puoli minuuttia. Tässä kohdin olin myös ihmeen väsynyt. Sitten vähän jotain pieniä lähtösuuntajuttuja esim. 12:sta, 14:sta ja 17:sta lähdettäessä. Loppua kohden pystyin vähän lisäämään runttausta.

Kulullisesti vaisuahan tekeminen oli, keskisyke oli vaan 171. Sillee kuitenkin hyvä, etten asiasta sen enempää välittänyt, oon kuullu juttua että niillä korteilla pelataan mitä lähdössä on kädessä. Kulullisesti homma etenee kanssa vähitellen myöskin oikeeseen suuntaan.

Tästä eteenpäin mietitään taas ja edelleen, että joka välillä on peruspalikat kasassa ja hiotaan niitä. Väsyminen, kulkupolitiikka ja sen sellaiset sivujuonteet tiukemmin vielä kontrolliin. Parit hyvin mietityt treenit alle ja muut komiikat kohdilleen. Pikkutarkkuutta voi kanssa harjotella joissain kohdin vielä, nyt on kuitenkin pitkästä aikaa kohtuu hyvä tatsi siihen, että koska suorittaminen on ns. riittävällä tasolla – vielä siis kun oppisi reagoimaan silloin kun se ei oo. Lisäks taas tuntuu siltä et tästä joskus vielä voi tulla jotain..

Gyl mnääki Eorjoel. Lupasin, et kirjotan jos tänään nussahtaa – ei nussahtanu, mut kirjotan silti. Kalenterissa oli siis Hiisirastit Jukola 1999 maastossa, jota on joskus jossain kehuttu. Koska oma Jukola-neitsyys meni vasta Pärnävaaralla vuotta myöhemmin, oli odotukset korkialla. Maaston puolesta ei tarvinnut pettyä..

Kartta, Tulokset

Alla oli Kustavin lauantain Lohihölkkä, jossa aika lisääntyi viimevuodesta tarkalleen minuutilla. Mieli viisti siis maata jo hyvissä ajoin ennen lähtöä, mutta olin valmistautunut kisaan henkisesti katselemalla vanhoja “hyviä suorituksia.” Hyvää vibaa riitti kuitenkin vain noin puoleen matkasta, mikä tietysti toisaalta on tarkalleen saman verran enemmän kuin viimeksi.

Ekat viisi-kuusi rastia menivät hämmästyttävän hyvin. Näkyväisyys oli hyvä ja käytin sen hyödyksi hyvällä rosentilla. Seiskalla en oikein tiennyt mitä olin hakemassa ja jäin puolen minuutin välillä sen puoli minuuttia. Soramontusta nousun jälkeen hapot alkoivat näkyä sitten suorituksessa ja kaikilla seuraavilla rasteilla tulikin sitten pientä hieromista ja yksi kunnon ruskistus kympillä.

Pääasiassa ongemia tuottivat huono ennakointi (8, 9, 10, 11, 13, 14), heikko kompassikontakti (8, 10, 12, 13) ja havainnoinnin öö tuanoinniin no havainnointivirheet (13, 14). Kympillä pari minaa perään lähtenyn Sireeni sai kiinni, mutta näkisin että lähinnä se vaikutti negatiivisesti kaverin omaan suoritukseen. Kura painottui siis radan kahdelle viimeiselle kvarstaalille, joten tossuja kuluttamalla asia korjaantunnee. Ja kaivan ehkä jostain pari “hyvää suoritusta” lisää, mikä tietysti kaikissa teissä pikku kyynikoissa saa naamalle karehtimaan ehkä vähän omahyväisen virneen. Se tosin on ihan perusteltu.

Leuka rintaan ja kohti röntgeniä. Ei se nyt sit ihan menny taas–kaan, niinku elokuvissa tai Hankasalmella.

Aurinkoinen keskiviikkoiltapäivä vierähti nurkkapatrioottisen Sipoon itsehallintovyöhykkeellä sijaitsevassa Nikkilässä EM-katsastussprintin merkeissä. Suuresta urheilujuhlasta ei puuttunut kuin suuruus.

Pakko myöntää, että näin jäykkätunnelmaisissa kisoissa ei ole hetkeen tullut käytyä. Parc Fermé:lle piti ajaa yli 2h ennen lähtöä, jotta ehti jännittää riittävästi. Siitä noin puolet jauhettiin jostain kisavarustussäännöistä. Sitten sai käydä verryttelykartalla ja mitäskaikkea.. Jostain syystä nyt oli kuitenkin niin, että apina tunsi kaikki, mutta apinaa ei tuntenut kukaan.

Eikä mihenkää.

3-4: Vähän tuli ajeltua pitkäks ennen viimistä käännöstä. +0:05

9-10: Hidas, mut suora reitinvalinta. Empimistä ennen rastia ylemmillä portailla. +0:05

12-13: Nopeempi oikealta, huomasin, mut en jaksanu muuttaa suuntaa rastilla +0:10

14-15: Spekulointia, et vasen kierto ois ollu parempi, en sit tiä.

18-19: Yritin eka päästä jyrkänteen yli. Parit sekat meni. +0:05

19-20: Juoksin rastin ohi parikyt metriä väärälle puskalle. +0:15

Sprinttileimat ei tarttunu 7. ja 19. rastilla, niistä viel +0:10.

Et jos ois tähdet ollu asemissa ni minuutti ois tullu kärkeen. ETS, ei kyl mihenkää.

Paskaaks täsä. Olin Ankkurirasteil avaamas kotimaisen tän kauen. Talvi on menny hyvässä leirityksessä ja suunnistustakaan ei oo tarvinnut kaivaa ihan niin syvältä C10H8:sta kuin yleensä keväisin. Uskoin, et jonkunlainen rutiini tekemises oli jo olemas ja kisa menikin paria väliä lukuunottamatta rautasesti. Että kevään ekaksi kisaksi hyvä juoksu – olis merkillistä jos nyt ei ois ollenkaan varaa enää parantaa. Parantamist jäi ehkä sit vähän enemmän juoksupuolelle, mut en mä nyt ihan tiä et pitikö jo kulkee.. Guru kysy maalis et eik köteporin mies jaksa juosta ja taisin sanoo et ei oikke. Enemmän kylläki kynii ne parit koukut, puretaan ne täs seuraavas:

K-1: Vähän kevään ekat kisat aiheutti lisäjännitystä, mutta sitä sai onneks lähtöpaikalla purettua JP:n ja AP:n kanssa, lisäks kellolla seissyt kaveri murjaisi vielä jonkun vitsintyngän, joten lähtö kävi rennosti. Alotin rennosti, kaivoin kompassin eteen ja lähdin kyntämään hakkuuta. Luin suojuotin alkuun kuviorajaksi ja ihmettelin kun metsänreuna näytti kovin samanlaiselta. Tarkistusluvulla kuitenkin oikein ja juottia alas rastille. Anttonen pari sekkaa nopeampi. Jännitys katosi ekalla välillä ja homma luiskahti nätisti uomalleen.

1-2: Kakkosen suunnitelma menee vasemmalta, joskin maasto näyttää niin hyväkulkuselta, et jätän polun juoksemisen vähän kesken ja nousen kompassiavusteisesti laakeaa rinnettä. Mulla on parit kiintopisteet katottuna ja tulen aika rennosti. Tiedän ihan tarpeeksi tarkkaan mistä astun tiheikköön ja suunnalla tuun sieltä ulos juurikin rastimäkeen. Hall ottaa pohjat, jään 13 sekkaa pehmeydellä.

2-3: Kolmoselle otan suunnan ja kattelen parit isommat jyrkänteet ennen rastia. Rastimäkeen pienesti oikealle, mutta itse mäki näkyy kauas. Eteneminen tuntu hitaalta ja yheksän sekkaa tulee nyt Väisäselle käkeen. Otan kuitenkin piikin kokonaisajassa.

3-4: Pitkän välin oon päättänyt ottaa alhaalta, koska mun mielestä välin toteutus on selkeämpi ja rastinotto ihan yhtä epävarma kuin muistakin suunnista. Toteutus ei ole vaativa, mutta vähän alkaa mieli valua kulkupoliittisiin mietintöihin. Vilkuilen vähän loppurataakin, mutta en jaksa tehdä mitään reitinvalintoja tai muita spekulointeja. Rastille muutaman avonenän kautta. Viimeinen avonenä kahdella kivellä on selvä ÄP. Kärki Anttonen, tOde +34 sekkaa – johto säilyy.

4-5: Suunnalla ja hyvää pohjaa hakien alas uralle ja viime vuoden Halikkoviestin palauttelua mieliin. Valitsen tällä kertaa nousunotkon paremmin ja nussahdan lipulle ison mäen reunaa juosten. Portinille 11 sekkaa, mut piikissä edelleen. Vähän ehkä neiteilyä alkuun ja uralla tietty olis voinu enemmänkin irrottaa koneesta – siis jos ois voinu.

5-6: Aika hapokkaissa tunnelmissa edetään suunnalla. Mäenreunaan tien jälkeen ja nousua vältetään viimeiseen saakka, tai eihän tällä kierrolla mitään vältä, mut siirtää kivasti. Rastille ihan ennakoidusti ja suunnitellusti, myllyssä hyvät kierrokset just nyt muuten. Anttonen nopein, tOde +21 sekkaa, vieläkin kärjessä. Jos oisin tyly niin laittaisin itelleni +0:05.

6-7: Kuutoselta laskettelua neitimäisesti, luotto vanhoihin icebukkeihin heikko. Vilkaisu kasiväliin ja suurpiirteinen kierto oikealta alustavaksi plääniksi. Rastimäki ja juomateline paljavastavat rastin. Rastimies kysyy maistuisko juoma mut vastaan et ei joua. Kärki Laine, jäin 5 sekkaa, väliaikarasti ja kärki edelleen, joskin viimeisen kerran. Mäksä maalissa tuskailee, että oon tässä vaiheessa 2min edellä hänen koejuoksua (oli kuulema “treenikova” eli hä?), mut onneks loppuradan koukut ei päästäny mitään yllätystä tapahtumaan.

7-8: Lähden juomarastilta ja vilkuilen vähän aikaisemmin tekemääni suunnitelmaa, päätän että se on huono. Huomaan alun polut ja päätän hyödyntää niitä ja mennä sittenkin karttaan merkattua purppuraa viivaa pitkin. Avosuolle tullessa olisi voinut ihan hyvin vaihtaa pelkkään kompassisuuntaan kun a) polku hävisi alta ja b) maasto oli ihan helppokulkuista. Alan kuitenkin nyhräilemään ja etsimään polkua – löytyykin, joskin väärä ja koukkua alkaa syntymään. Ajelen väärää polkua tielle ja lähden suunnitelman mukaan sitten vasukkiin. Koukkua syntyy lisää, vaikka nyt taas homma toimiikin odotetusti. Pian huomaan, ettei enää kaikki täsmääkkään, mutta tässä vaiheessa on enää tuhra lähteä takasin alkuperäiselle reitille vaan pysyä kakkospläänissä. Loppuväli menee paremmin ja oikeastaan ennen kepsiviivan näkemistä ajattelin, ettei tässä nyt ihan hirveesti aikaa mennyt, mutta menihän siinä varmaan minuutti. Rasti löytyy ihan ilman ongelmia, vaikka mäki nouseekin hitaasti. 1:40 Anttoselle, +1:00.

8-9: Tilanne rauhoittuu, vaikka tuntuu pahalta. Suon ja mäen reunan kautta rastimäkeen, ehkä vähän pehmeesti ja oikealle. Mäen päällä pientä hapuilua, mutta rasti löytyy ilman isompaa kaivelua. Anttoselle puoli minuuttia. Paremmilla ennakoilla tästä niistettävissä sellanen +0:10.

9-10: Kympille lähdetään huolellisella suunnalla ja notkossa ennen rastia varmistetaan vielä. Rauhassa tullaan, varmuus jotenkin hävisi. Anttoselle 13 sekkaa.

10-11: Suunnalla taas alkuun sen enempää kiertelemättä. Puolen välin jyrkänteistä koppi ja rastimäki näkyykin melkein siihen ja siitä sit kovaa. Vaihteeksi Portin nopein, jään 9 sekkaa.

11-12: Ärsyttävä väli, valintana loivasti kaartuen vasemmalta. Yritän arvioida matkaa ja irtoan rinteestä varovasti, kun horisontissa näkyy korkeempi avokallioalue. Tulen vähän oikealle ja jään vähäksi aikaa ihmettelemään ehkä 30m ison mäen eteläpuolelle. Jotenkin en usko, että oon rastimäen vieressä ja kuikuilen jyrkänteen näköisiä paikkoja vasemmalta. Oon tässä varmaan sellaset 10 sekuntia. Vähänkin fiksumpi kaveri olisi mäen kyllä tajunnut, erottuu ihan selvästi ja avoimessa maastossa kauas. Kärki Leppävuori, tOde +0:36. Pummia tommoset +0:20.

12-13: Jotta ei pääse ylpeys tai harhakäsitelmät iskemään, pitää ottaa ainakin yksi kunnon pannu per rata. Rasti 13 on käytännössä viimeinen mahdollisuus tähän toimenpiteeseen. Toteutus puhtaasti: suunta aukolle, aukon reunaa tielle, kulmajyrkänteelle, mäen reunaa loivasti nousen, notkoa rastille. Toteutus virheensisältäen: Suunta aukolle, aukon reunaa tielle, tieltä summissa puskaan, lähimmän jyrkänteen oikealta reunalta mäen reunaan ja kiinni siinä taulu tyhjänä. Koska mäki näyttää vähän oudolta, päätän lisätä koukkua ja nousen sen päälle, kunnen tulen uralle. Loput kompassilla. Vähän laiskaa tekemistä jyrkänteillä ja siinä samaistukset ja niistä koukut. Kärkeen Anttoselle 1:41, virhettä ainakin +1:15.

Klassiset maalin lähestyminen, väsymys, keskittymisen herpaantuminen, tyytyväisyys, haastatteluvastausten pohdinta jne jne. Kaikenlaista pyöri mielessä ja ihan tiedostin tän, mutta ei riittäny enää voimia korjata tilannetta. Jännää.

13-M: Kompassi, mäki, rasti, kompassi, alamäki, rasti, maali. Kiitos.

Mann kan ikke være en kone.

Ei pääs mhkn, eikä löyr siält mtn – siinä Paimio-viikonloppua hienosti kuvaava virke.

V-S RP, 1 pv.

Eka päivä tultiin vielä läpi. Melkeimpä joka lipulla tuli pikkukoukkendaalia, joka toisella vähän isompaa. Eikä se vauhtikaan huimannut, tai vaikea sanoa kun noi väliajat on joka rastilla melkeimpä soirossa. Että oikeastaan ainoa positiivinen asia oli finiltä hankittujen pikkuvaivojen poissaolo. Suunnistuksessa oli kevyttä yliyrittämistä. Tavoitteenahan oli selkeiden paikkojen ylittäminen vauhdilla, mutta ainakin toistaiseksi ensin mentiin ja sitten vasta mietittiin että minne.

V-S RP, 2. pv

Toka päivä ei sitten sekään valoa tarjonnut. Alku mentiin kuin elokuvissa, mutta neljännellä ja ensimmäisellä pitkällä välillä alkoivat taas tutut ongelmat: kompassi jäi, suunnitelma puuttui ja vauhti oli tietysti tapissa. Tai oli siellä suunnitelmaakin joo, mutta toteutus oli vähän suurpiirteisempää, mitä oikeastaan olisi vaadittu. Viitoselle sitten legendaarisesti ulos kartalta. Syyt pitkälti samoja kuin edellä. Tähän päälle sitten sai kuutosella kuulla kaksikon Väre-Lindeqvist vittuilua ja kasilla sitten käpy jumittui. Vauhti oli kuitenkin paikoin hyvääkin: kahdeksasta juostusta välistä kolmelle pohjat. Olisi tietysti pitänyt juosta loppuun, että olisi nähnyt miten tuollainen rykiminen verottaa pitemmän matkan jaksamista – jos tuon neljä minuuttia Fränkiin olisi saanut pidettyä, olisi sillä kääritty vklpn kolmossija.

VSRP:n jälkeen on sitten istuttu taas sorvin ääressä ja ajattelin jo varovaisesti tännekin alkaa kirjoittaa aiheesta fyysinen harjoittelu, mutta sitten anto lenssun ja homma tyssi siihen. Onneksi ehti voittaa Kustavin maantiekisasta edes lohta, jos niillä omegahapoilla sitten tultais.

Seuraavaksi jatkuu sitten kesänovellisarja, kai se täl viikolla tulee.

Pitkiä aikoja ollut, mutta täälläkin kappas taas ollaankaan.

Heinäkuun urheilullinen kohokohta Fin5, tai kuten länsnaapuris sanotaan Finn Fem Fel, suunnistusviikko keräsi kansaa yli rajojen ja aitojen. Korviin kantautui toki myös poisjääntejä, joista eräs sai a-sarjan antisankarimme yrittämään jotain hyvin uhkarohkeaa ja ennenkuulumatonta: hän soitti ruikutuspuhelun e-sarjaan pääsemiseksi. Graniittinen TA ei ollut kuitenkaan pehmitettävissä ja niin kyntö rahvaassa sai alkaa.

1. pv. - 5,9 km

1. pv: [tulokset] Kun rankisijalla 100+ ei sitten yllättäen ne e-sarjan portit auenneetkaan ja tästä muodostunut pala, jota alistumiseksi kutsuttakoon, oli nähty ja nielty alettiin keskittyä syksyn SM-kisoihin, nähtiin jotain jota ei enää näin pitkään virkkeeseen voi kirjoittaa, koska sitä tuskin kykenee ymmärtämään, alkuperäisen ajatuksenjuoksun poikettua jonnekin sivujuonteille jo toisen lauseen aikana. Haluan kuitenkin kiinnittää huomionne rastiin 18, jota edeltävällä rastilla 17 tein omasta kellostani havainnon, joka kertoi minun olevan reilusti toista minuuttia Janne Salmen ajan alittavassa vauhdissa. Tätä sopii pitää varsin pienemmissäkin piireissä merkkipaaluna – harmi ettei sitä rastin 18 etsinnässä kulutetun ylimääräisen noin puolentoista minuutin takia päästy kokemaan. Rasti 18 mainittakoon kuitenkin tässäkin yhteydessä vain jäävuoren huippuna.

2. pv. - 7,8 km

2. pv: [tulokset] Kun ensimmäisen päivän ammentamaa nöyryyttä oli nähty ja nieleskelty ilta ja uusi sateinen aamu, oli vuorossa seuraava osakilpailu. Se oli jännästi melkein tasan tarkalleen sen mittainen, jonka mittaisia kisoja liiton Pelit ja Leikit -ohjesäännössä erikseen kielletään tekemästä. Sama linja jatkui tosin läpi koko viikon – matkat eivät olleet lyhyitä, eivät pitkiä. Säästän kuitenkin avautumisen vielä vähäsen myöhempään, sillä Hauhon radat olivat kuitenkin muilta osiltaan sitä parasta priimaa, mitä suunnistusviikolla oli tarjota rahvaalle. Itse kisa luisteltiin samalla kaavalla kuin avausosakilpailukin: virheillä, joita ilman olisikin oltu rehvakkaassa kokonaiskilpailun johdossa – alustavien laskujen mukaan jopa parin minuutin kaula oli teoreettisesti vain kulkupoliittisesti mahdollinen. Mutta kuten tiedetään: käytännössä mikään ei toimi teoriassa. Isoin koukkendaali osuu rastille kuusi, josta leivotaan sekä RV-, että RR-osastoilla yhteensä vajaan kakkosen pulla.

3. pv. - 8,5 km

3. pv: [tulokset] Kun välipäivän grillaamisesta jääneet suklaabanaanit oli nähty ja nielty, voittiin hyvin pilvisin mielin syöksyä Asemiin (melko killeri, btw). Kisa meneekin ihan mukavasti, ja isompaa missiä joudutaan odottamaan peräti rastille 12 asti – tulee siellä tosin kakkosellakin vähäsen sorvattua, mutta niiiin moni sanoi siellä koukkineensa, että vähän palaneen käryä on ilmassa kartan tarkkuuden suhteen, sanoisin. No kuitenkin, loppuviikon kannalta merkittävämpää on jossain loppupuolen väleillä hieman muljaileva oikea nilkka, jota tuen ottamalla vasemmalla jalalla alas – ja tietysti jonkun terävän päälle siten, että jalkapohja on edelleen tätä kirjoittaessa kipiiä. Että jos juoksen nättiä päkiäjuoksua, se johtuu vaan siitä, ettei voi koko jalkapohjalla sulloa eteenpäin. No sitten tuohon nilkan kevyeen pyörimiseen kun meni ja yhdisti vielä varvastossuilun niin alettiinkin puhua ihan ongelmista, jotka konkretisoituivat kahdessa viimeisessä osakilpailussa. Saa-a-an kesä ja vatusseilut.

4. pv - 5,4 km

4. pv: [tulokset] Kun Amatimiehen keittämät aamupuurot oli nähty, tasajaettu ja nielty lähdettiin luottavaisina kaivamaan Asemiin poteroa viikon kakkossijan ylläpitämiseksi ja varmistamiseksi. Neljäs osakilpailu taisi ratamestarilta lirvahtaa puolihuolimattomassa vahingossa ihan lähes täsmälleen rahvaan keskimatkaksi, joka tietysti olikin hyvä oikean jalan etusäären tilanteen kannalta. Juoksu oli paikoitellen tuskaa, josta seurasi se että se oli hidasta. Suunnistuksellisesti koettiin viikon parasta antia, virheet jäivät hyvin vähälle painolle kokonaisajasta. Se onko juoksuvauhdin hidastumisella ja suunnistuksen toimivuudella jokin yhteys jää valitettavasti tämän tekstin aihealueen ulkopuolelle. Kakkossija säilyi vielä niukkaakin niukemmin ja illalla otettiin milloin kylmää, milloin kuumaa, milloin golfpalloa todella tuskaisen kipeään etusäärilihaksistoon.

5. pv - 9,0 km

5. pv: [tulokset] Hartaudella odotettu viimeinen virsi soitettiin lopulta ja jalan kannalta oli saamarin typerää edes lähteä koko ladulle, eli kotiin jäämistä ei edes mietitty. Turpaan tuli joka sektorilla tasaisen tappavasti. Jalka särki aivan infernaalisen megagalaksaalisesti ja sorvi pyöri muutenkin ilman riittävää viilennysnesteytystä. Oikeasti en tiedä millä huumorilla vedin tasan saman välin kuin edellisessäkin osakilpailussa. Ilmeisesti sillä samalla, josta näitäkin juttuja ammennetaan. Fiilis on melko tarkalleen sama kuin niin monen Småkken jälkeen: ei koskaan enää.

Sääri tuli kuntoon Finin jälkeisellä pyörälomalla ja pääkin vähän kai parani. Yritän nyt jotain ihan ihmeellistä suunnistuksen juhapeltolamaistamista, joka vähän tökkii välillä. Isoin kitkan lisääjä taitaa kuitenkin olla puutteellinen fysiikka. Palataan jännästi V-S Rastipäivillä tässä ihan pian. Puss & Kräm.

SG 1.pv. H21E

Kuivaa o ku Hauniste altaas kesäl 2006.

[tulokset] [väliajat]

Pientä blookikirjoitusmotivaatiokuoppaa on nyt. Juhannuksena kerättiin harjoitusvastusta ja nyt sitä ruvetaan hyödyntämään. Ens viikonloppuna Suunto-Gamekset ja muuten vaan kovat Gamekset tuolla Kaarinassa. Palataan sieltä sitten astialle – tässä kuitenkin vielä Phony-Gamekset. Oiskohan sitten pelattu tarpeeks?

Phony-Games, H21A

[tulokset] [väliajat]

K-5: Ihan kiva.

5-9: Mahdollisesti Uzben taitokouluun eksemplaarea: miten hankitaan riittävä nöyryys nopeasti ja varmasti ennen kauden pääkilpailua? Nimimerkillä Tekniikka hakusessa. Niin että jos joku osais selostaa miten tän pystyy tarvittaessa toistamaan?!

9-M: Ihan kiva.